Uskomus nro 2: Emme tarvitse kuitua, sillä voimme saavuttaa samat tulokset muilla teknologioilla
Optisen kuidun teoreettinen maksimikapasiteetti on niin suuri, että se on käytännössä rajaton. Kuitukaapelissa signaalit voivat kulkea pitkiäkin matkoja (60 km tai enemmän) ilman että ne merkittävästi heikentyisivät. Kun kuitu on kerran asennettu, verkkoa voidaan päivittää vaihtamalla päätelaitteita. Itse kaapelia ei tarvitse vaihtaa. Siksi valokuidusta sanotaan usein, että se on ”tulevaisuudenkestävä”.
Nopeuden lisäksi kuidulla on muitakin etuja. Valokuitukaapeli on ohut, kevyt ja joustava, ja se on helpompi asentaa kuin kuparikaapeli. (*) Siihen ei vaikuta vesi, joka on suurin yksittäinen syy katkoksiin kuparikaapeliverkoissa. Valokuitu on myös immuuni elektromagneettisille häiriöille. Mikään ei siis vahingoita valokuitua paitsi kaapelin katkeaminen tai sen tuhoaminen. Valokuitu kuluttaa myös vähemmän sähköä kuin kuparipohjaiset tekniikat. Tästä syystä valokuituverkko on muita teknologioita luotettavampi, ja lisäksi sen operointi- ja ylläpitokulut ovat pienemmät.
Kuparikaapeleiden fysikaaliset rajat on jo saavutettu. Vanhoja puhelinkaapeleitahan ei koskaan suunniteltu siirtämään suuria määriä dataa. Huippunopeuksia voidaan kuparikaapelissa saavuttaa vain lyhyellä matkalla. Eräät tekniikat, kuten useiden johtimien rinnakkaiskäyttö, häiriökompensointi, sekä näiden kahden tekniikan yhtäaikainen käyttö voivat lisätä nimellisesti kupariverkon kapasiteettia. Näissä tekniikoissa on kuitenkin haittapuolensa. Uusin standardi nimeltään G. Fast, jonka odotetaan valmistuvan vuonna 2014. Se lupaa 500 megatavun nopeutta, mutta vain rajatulla 100 metrin matkalla. Tätä kupariverkon nopeuden lisäystä voidaankin hyödyntää ainoastaan siten, että tuodaan samanaikaisesti kuitu lähemmäs kuluttajaa.
Langattomat verkot ovat kapasiteetiltaan vieläkin rajatumpia kuin kupariverkko, sillä langaton spektri on riittämätön ja kallis. Tämän lisäksi jokainen verkon käyttäjä jakaa käytössä olevan kapasiteetin muiden kanssa. Mobiiliverkkohan on langaton itse asiassa vain reunoiltaan: muutoin signaali kulkee optisessa kuidussa. Vähentääkseen mobiiliverkon ruuhkaisuutta operaattorit ovatkin usein rohkaisseet asiakkaitaan siirtämään mobiilidataliikennettään kiinteään verkkoon. Tämä tapahtuu käyttämällä langatonta lähiverkkoa (Wi-Fi) tai femtosoluja. Femtosolu on kotona olevaan kiinteään laajakaistaan liitetty koje, joka toimii kuten pieni tukiasema.
Optinen kuitu ja mobiiliverkot ovat siis pikemminkin toisiaan täydentäviä kuin kilpailijoita. Mobiiliverkkoja ei näin ollen pitäisi mainostaa korvikkeena kiinteille laajakaistayhteyksille. Sen sijaan langattomia verkkoja pitäisi tuoda esille niiden omien vahvuuksiensa takia eli mahdollisuutena tarjota internetyhteyttä liikkeellä ollessa.
Lähde: Teksti on osin tiivistetty käännös englanninkielisestä artikkelista Five common FTTH myths debunked julkaisussa Fibre Systems Issue 1 Autumn 2013
Käännös: Elina Syrjänen
(*) Valokuitukaapeli on myös halvempaa kuin kuparikaapeli. Lisäksi nykyisin yhteen halkaisijaltaan 6,5 mm paksuiseen kaapeliin mahtuu peräti 96 valokuitua. (Kääntäjän lisäys)