Onko näin? Mikä voisi olla tärkeämpää kuin suoriutuminen taloudellisesta taantumasta ja ikääntyvään väestöön liittyvistä haasteista sekä suunnitella ympäristön kannalta kestävää tulevaisuutta? Valokuitu auttaa ratkaisemaan näitäkin ongelmia.
Tutkimukset osoittavat, että laajakaistasaatavuuden parantuessa lisääntyy myös alueen tuottavuus. Analyytikot ovat koettaneetkin määrittää, miten taloudelliset luvut suhteutuvat laajakaistanopeuksiin.
Vuonna 2011 Ericsson, Arthur D. Little ja Chalmersin teknologiayliopisto tekivät tutkimuksen New study quantifies the impact of broadband speed on GDP (englanniksi), jossa he osoittivat, miten laajakaistanopeuksien kaksinkertaistaminen lisää bruttokansantuotetta 0,3 %. (*)
Epäilemättä valokuituverkkojen käyttöönotto tehostaisi Euroopan ICT- eli tieto- ja viestintätekniikkasektoria, jonka osuus on tällä hetkellä noin puolet Euroopan tuottavuuden kasvusta.
Valokuitu luo työpaikkoja suoraan rakennusaikana mutta myös epäsuorasti, kun hyvien yhteyksien myötä ICT-sektorille syntyy uusia työpaikkoja. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on arvioitu, että 15 miljardin punnan (25 miljardin euron) investointi tieto- ja viestintätekniikkaan, mukaan luettuna älykäs sähköverkkolaajakaista, loisi tai säilyttäisi 700 000 työpaikkaa, joista 360 000 olisi pienyrityksissä. Näin arvioi Washingtonissa sijaitseva ajatushautomo The Information Technology and Innovation Foundation (ITIF) (**).
Valokuituverkot liittyvät saumattomasti kestävään kehitykseen. Miksi esimerkiksi rakentaa kattava verkko vain sähkömittareiden tiedonsiirrolle, kun valokuituverkolla voisi helposti hoitaa tämänkin?
Lisäksi luotettava tietoliikenneyhteys on edellytys lääketieteellisille palveluille, kuten etäterveydenhoito, jossa voidaan valvoa ikäihmisiä videolinkin avulla. Hyvä nettiyhteys vähentää kuljetuksia ja matkustamisen aiheuttamia ympäristöhaittoja luomalla mahdollisuuksia etätyöhön. Se mahdollistaa myös virtuaaliset luokkahuoneet sekä muutkin opetusmahdollisuudet kauempana sijaitsevissa kunnissa.
OECD:ssä toimivan ekonomisti Taylor Reynoldsin tutkimus esittelee, miten 10 vuodessa säästetään laajakaistayhteyksien ansiosta 0.5 % - 1,5 % sähkö-, kuljetus-, energia- ja terveydenhoitokuluissa. Jo tämä seikka puoltaisi kansallisen valokuituverkon rakentamista. Reynolds tosin huomauttaa, että edut voi saavuttaa vain jos jokaisella kansalaisella on mahdollisuus käyttää näitä palveluja. Siksi pääsyn nopeaan verkkoon on oltava tasavertainen. Päättäjillä onkin vahva rooli siinä, millaisia laajakaistalinjauksia ja päämääriä asetetaan.
Mikä on tilanne nyt? Eurooppa laahaa muiden maanosien perässä valokuidun käyttöönotossa ja voi olla vaarassa jäädä yhä enemmän jälkeen. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan Euroopan odotetaan saavuttavan ”kuitukypsyyden” vuonna 2022, mikä on 2 vuotta myöhemmin kuin vielä viime vuonna ennustettiin. Kuitukypsyys tarkoittaa tilannetta, jossa 20 %:llä kotitalouksista on valokuituliittymä. Joissakin valtioissa, kuten Iso-Britanniassa, kuitukypsyys saavutetaan vasta reilusti tämän ajankohdan jälkeen.
Kuitu kotiin -ratkaisu on lopullinen tavoite laajakaistaverkkojen osalta. Eurooppalaisia operaattoreita ja poliitikkoja ovat houkutelleet kuparipohjaisen verkon edistysaskeleet, jotka kyllä pidentävät olemassa olevan infrastruktuurin elinikää, mutta viivästyttävät samalla valokuiturakentamista. Tilanne voi johtaa siihen, että pitkällä tähtäimellä maksetaan kalliisti siitä, että odotetaan valokuitua. Muut maailman alueet saavat taloudellista etua siitä, että niissä siirrytään valokuituun ennen Eurooppaa. Mitä kauemmin valokuidun käyttöönotto kestää, sitä lujemmin Euroopan täytyy ponnistella, jotta se saa muut maanosat kiinni.
Suomenkielinen tiivistelmä Hartwig Tauberin artikkelista Five common FTTH myths debunked julkaisussa Fibre Systems Issue 1 Autumn 2013.
(*) ks. myös tämän jälkeen ilmestynyt tutkimus Home broadband speed Impacts household income eli tutkimus Laajakaistanopeuden vaikutuksesta kotitalouksien tuloihin (englanniksi)
(**) tässä suomennettuna tietotekniikka- ja innovointisäätiö.