Eurooppalaiset teleoperaattorit investoivat vuonna 2011 kiinteään verkkoinfrastruktuuriin yhteensä 24,8 miljardia euroa. Jos investoinnit pysyvät samalla tasolla, niin investointien määrä olisi 216 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Summa ei sisällä niitä valtion tukia, joita voisi saada syrjäseuduille.
Euroopan Unionin Digitaalisen Agendan (*) tavoitteiden mukaan jokaisella pitäisi olla mahdollisuus hankkia 30 megatavun laajakaista ja 50 %:lla kotitalouksista tulisi olla mahdollisuus 100 megatavun tai sitä nopeampaan laajakaistaan vuoteen 2020 mennessä. Euroopan komissio arvioi, että kustannukset olisivat 180 - 270 miljardia, jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin. Euroopan valokuituneuvoston (FTTH Council Europe) (**) oman arvion mukaan kulut olisivat n. 202 miljardia euroa.
Asiaa pohtineet rahoitusanalyytikot uskovat, että investointi on saatavilla. Miten siihen päästään käsiksi?
Pitkäaikaissijoittajista eläkerahastot ja Euroopan investointipankki (EIP) ovat jo ilmaisseet mielenkiintonsa rahoittaa kuituinfraa. Euroopan investointipankki on itse asiassa tehnyt useita investointeja kuituverkkoon, esimerkkeinä Portugalin kolme suurta operaattoria Portugal Telecom, Sonaecom ja ZON Multimedia ja Reggefiber Alankomaissa.
Valitettavasti kaikki kuituprojektit eivät kuitenkaan sovi yhteen pitkäaikaissijoittajien investointikriteerien kanssa. Euroopan valokuituneuvoston pyrkiikin edistämään näiden kahden ryhmän yhteensopivuutta. Infrastruktuurisijoittajat suosivat sellaisia projekteja, joissa on matala riski ja vahvat sopimusvelvoitteet. Kuituinfra sopii tähän hyvin, sillä sen käyttöikä on vähintään 30 vuotta ja verkonkäyttäjät ovat sitoutuneet verkkoon pitkäaikaisin sopimuksin. On kuitenkin huomioitava, että laitteisto todennäköisesti tarvitsee päivitystä 5 - 7 vuoden välein ja on näin ollen paljon suurempi riski. Yksi keino olisikin erottaa infrastruktuurin omistus ja operointi verkkoteknologiasta. Näin on tehty esimerkiksi Uudessa-Seelannissa.
Toinen haaste on se, että Euroopassa kuitua ovat asentaneet erityisesti paikalliset organisaatiot. Ne ovat liian pieniä houkutellakseen suuria investoijia, mutta samalla niiden investointitarpeet ovat liian laajat ja erityiset paikallisille pankeille. Euroopan valokuituneuvosto järjestääkin säännöllisesti erityisiä investoijien päiviä, joissa kuituprojektit ja investoijat tuodaan saman pöydän ääreen ja pyritään löytämään ratkaisut näihin ongelmiin. Yksi mahdollisuus on koota joukko pieniä projekteja isommiksi ryhmiksi. Liiketoimintasuunnitelmat laaditaan siten, että ne täyttävät investoijien vaatimukset.
Kolmas haaste on se, että hallitusten pitäisi toimillaan rohkaista pitkäaikaisiin visioihin ja investointeihin.
Suomenkielinen tiivistelmä Hartwig Tauberin artikkelista "Five common FTTH myths debunked" julkaisussa Fibre Systems Issue 1 Autumn 2013 http://content.yudu.com/A2f1al/FSAUTUMN13/resources/8.htm
Kääntäjän lisäyksiä:
(*) Euroopan komission digitaalisen agendan päätavoitteina ovat mm. nopea internetyhteys kaikille ja alhaisemmat kuluttajahinnat. Agenda sisältää 101 toimenpidettä, jotka on ryhmitelty 7 pilariin. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on auttaa EU:n taloutta uuteen nousuun sekä mahdollistaa se, että kansalaiset ja yritykset pystyisivät hyödyntämään digitaalisia teknologioita täydellä teholla. Lue lisää aiheesta http://ec.europa.eu/digital-agenda (englanniksi)
(**) “Euroopan valokuituneuvosto” (FTTH Council Europe) on organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää ultranopeiden valokuituverkkojen saatavuutta sekä kuluttajien että liike-elämän tarpeisiin. Lue lisää organisaation omilta internetsivuilta (englanniksi).